Siiri, Siipula, Siili, Riiviö, Pentupennelsson, Adhd

    Siiri on pieni pentu, täynnä elämäniloa ja virtaa.  Siiri oli sisaruksistansa aina
    ensimmäisenä kivunnut pentuaitauksesta pois. Hyvin päätttäväinen ja
    omatoiminen tyttö edelleen, josta lähtee uskomattoman paljon ääntä!
   
    Tapasimme Siirin kanssa ensimmäisen kerran, kun Siiri oli pieni 3-viikkoinen mönkijä.
    Silloin tunsin heti, että olen vuosien jälkeen löytänyt etsimäni. Ja Siiri on todellakin
    kaikkea sitä, mitä toivoin ja enemmänkin. Taistelutahtoinen, vilkas, todella ahne,
    röyhkeä, sosiaalinen, kaunis ja reipas. Mutta esiinpistävin ominaisuus Siirissä on sen
    elämänmyönteisyys ja iloisuus. Tämä pieni tyttö on yhtä hymyä aamusta iltaan,
    ainoat vastalauseet tulee isosiskojen kiusatessa (vai meniköhän se toiste päin
    kuitenkin) ja mamman sörkkiessä tytön korvia tai yrittäessä pestä neitiä.

    Siiri on löytänyt paikkansa laumasta, Muska on Siirin idoli ja bestis. Adakin sietää
    jo Siiriä, jopa välillä yrittävät leikkiä yhdessä jotain, mutta enimmäkseen 
    nahkalapseni ovat löytäneet toisistansa sielunkumppanit. Yhtä kahjoja, ahneita ja
    energisiä tapauksia molemmat, ja Siiri saa Muskasta esiin sen lapsellisuuden ja
    rämäpäisyyden, joka oli jo Muskalta unohtunut Adan hienostuneiden leikkien
    koukeroissa.

    Siiri on utelias pieni neiti. Se seuraa minua joka paikkaan ja tutkii tarkkaan kaikki
    kolot. Yöt Siiri nukkuu muiden tyttöjen tavoin mamman kainalossa. Ja harvemmin
    saan yksin sohvallakaan löhötä, yleensä pieni natiainen kipuaa jalkojeni päälle
    nukkumaan. Tai vaihtoehtoisesti kaulani päälle...

    Aika näyttää, mitä pienestä pallerostani kasvaa, mutta sydämeni se on jo täysin
    vienyt mennessään. Siiri on ihana, rakastettava lapsonen, joka tällä hetkellä vielä
    lähinnä häslää ja tuhoaa paikkoja, mutta odotan, että meidän yhteisestä
    taipaleesta tulee rikas ja monipuolinen, niin arkipäivässä kuin
    harrastusrintamallakin. Laumani on nyt täydellinen, kun siihen on viimeinen