Muskan harrastukset

EVERSTI ÖVERIN MAMMAN MUSKOT

MUSKA ON AINA VALMIS HOMMIIN...

Muska on kunnon partiotyttö, se rakastaa yhteisiä treenaamishetkiämme. No, on Muskallakin huonoja päiviä, mutta harvemmin. Yleensä se olen sitten minä, josta ne huonot hetket johtuu. Muskan kanssa on todella mukava harrastaa, koska se silminnähden nauttii hommien tekemisestä, oppii nopeasti ja on miellyttämisenhaluinen sekä todella ahne.

Olemme kokeilleet useampaa lajia Muskan kanssa; agility, pk-haku, tottis, flyball...Näistä aktiivisesti innostuimme harrastamaan agilitya ja hakua. No tottis tulee siinä sivussa, minulla on viime aikoina alkanut asenne vihdoinkin muuttua, ja olemmekin petranneet tottiksen treenaamisen suhteen. Itse asiassa se onkin aika hauskaa (ette kuulleet sitten tätä minun suustani ;))! Ehkä jopa innostumme menemään vielä minulle ennen kaikista pahimpaan, toko-kokeisiinkin! Mistä lie tämä innostus syntynyt, ehkäpä ne pienet tottishetket agin lomassa sai sekä Muskan että minut syttymään sillekin saralle.

Kilpailu-uran alku odotutti itseään, johtuen minun suuresta kisajännityksestä. Nykyään kisaaminen on jo arki-
päivää, kiitos agilitykisojen runsauden.

Muska on urheilija henkeen ja vereen. Se keskittyy käsillä olevaan asiaan, oli se sitten pitkä metsälenkki tai agilitykilpailu. Energiaa Muskalla riittää! Nautin seurata Muskaa metsässä, kun se juoksee, hyppii ja kiipeilee vaivattomin liikkein. Ja kunnon lenkin päälle on päästävä välillä saunomaan. Kesäisin räiskyttelemme myös vettä, Muska ui ja hyppii laitureilta järveen.

AGILITY

Vas Kuva Jukka Lehtoranta
Ehdoton ykköslajimme Muskan kanssa on agility. Aloitimme alkeiskurssilla JAT ry:n koulutuksissa tammikuussa 2004, jonka jälkeen olemme käyneet säännöllisesti koulutuksissa. Agility vei meidät täysin mukanansa ja näin entinen ykköslajimme haku joutui antamaan tilaa agilitylle, tosin emme ole hakuakaan jättäneet, ehkä vain pitäneet pientä hengähdystaukoa siitä (ks. alta). Aloitimme kisaamisen syyskuussa 2005, ja sen jälkeen olemmekin kolunneet kisakenttiä aika aktiivisesti.
Aika näyttää mihin asti rahkeemme riittävät. Muska nauttii lajista, ja kehittyy jatkuvasti huimaa vauhtia.

Muskan suurin intohimo on loppujen lopuksi syntynyt putkea kohtaan. Ja jos tällainen on radalla laitettu pahaksi houkuttimeksi, joudun minä todella tiukille, koska silloin hallinta ei ole enää läsnä meidän välillä, Muskan ollessa varma, että seuraava este on putki =). Tästä johtuu meidän loistavan pitkät hylly-tilastot niiden
ihan mukavien tulosten keskellä.

PK-HAKU

Kuva: Anna Sinerheimo
Aloitimme pk-lajeihin tutustumisen Muskan kanssa esineruudun merkeissä kevättalvella 2002. Siitä jatkoimmekin sitten kesän koitettua hakumetsään, ja laji vei molemmat, sekä ohjaajan että koiran mennessään. Ensimmäisenä kesänä treenit jäi kuitenkin vähiin, lähinnä loukkaantumisten (kirotut pullonsirpaleet!) ja logistiikkaongelmien johdosta, minulla kun ei vielä silloin ollut omaa autoa.

Vuonna 2003 treenasimmekin sitten täysillä useamman treenin viikkotahtia ja edistystä tapahtui. Muska nauttii etsimisestä, ja tärisee innosta, kun treenireppu on mukana, ja auto siirtyy kuoppaiselle metsätielle. Vuoden 2004 alkupuolelle asti yritimme työstää haukkuilmaisua kuntoon, etsintätyöskentely sujui jo mukavasti, tietysti siinäkin riittää työtä, mutta nyt oli korkea aika saada ilmaisupuoli kuntoon. Kuitenkin jouduin toteamaan pitkän työrupeaman päätteeksi, että tein virheen valitessani haukun Muskalle ilmaisutavaksi. Sillä ei riitä yksinkertaisesti pokka haukkua vierasta ihmistä niin kauan ja niin voimakkaasti, vaan haukku oli heikkoa, täynnä yninää ja epämääräistä mölinää. Se paineistui joutuessaan olemaan vieraan ihmisen luona niin kauan, Muska ei kuitenkaan ole niin avoin ja sosiaalinen vieraille ihmisille, vaan pidättyväisempi. Etsii täydellä sydämellä ja innolla kadonneet ukot kyllä, mutta niiden haukkuminen ei ollut Muskalle sopiva ilmaisumuoto. Puolentoista vuoden jälkeen tein päätöksen vaihtaa ilmaisun rullalle. Siitä alkoi tuskainen ja kivikkoinen tie, joka söi lähinnä ohjaajan motivaation pohjalukemiin. Kesällä 2004 kävimme mm SCY:n pk-leirillä hakemassa lisäoppia harrastukseen. Mutta loppukesästä huomasin, että itsellä vain on motivaatiopula rullalle vaihdon kanssa. Se vaatii todella paljon työtä, ja pieniä edistysaskeleita jo ehdimme asiassa saada. Enkä ole katunut vaihtopäätöstä, Muska on selvästi rennompi metsässä, kun huomasi, ettei siltä vaadita haukkua. Ainoa mitä kadun, on se etten aikaisemmin tajunnut valita oikeata ilmaisutyyliä tytölleni. PK-haku jäi hieman taka-alalle minun päätettyä etsiä kadonnutta motivaatiota, en vain ollut antanut riittävästi aikaa ilmaisunvaihdolle.

Siirin hakutreenien myötä Muskakin on taas päässyt hakuilun makuun, ja koira alkaa itse asiassa lähennellä kisavalmista rullakoiraa maaston puolesta =). Mutta
ehkä me jätetään tässä lajissa ne tulospaineet Siirin harteille...

METSÄLENKIT, PALLO- JA KEPPILEIKIT, JUOKSEMINEN...

...UIMINEN, PAINIMINEN, SAUNOMINEN, SYÖMINEN, NUKKUMINEN.....

Mieli pysyy virkeänä, kun on monipuolisia päiviä. Juosta, noutaa, painia, uida, nukahtaa mamman sänkyyn. Täysipainoista ja rikasta elämää.